Viimeiset Kiusaukset Saigonissa

Hei,

Täällä on toinen toistaan upeampia clubeja monet hienompia kuin helsingissa - tosin niissä käy expatit ja turistit. Havaitsin että Vietnamilainen ei koskaan menetä malttiaan julkisesti. Hymyilemällä selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Tämä on myös hyvä meidänkin muistaa, sillä menettämällä maltin olet todella nolannut itsesi. Täällä ei myöskään saa osoitella sormella ketään saati jalalla sekä päähän ei saa koskea, sillä se on ihmisen pyhin paikka, jossa "ajatukset lepäävät". '

Kävimme tänään sata vuotta vanhassa Jade-keisarin pagodassa (temppeli) ilma oli suitsukkeiden savusta sakeaa ja imelää. Savu, kultaiset patsaat, värikkäät kukat ja kattoikkunoista tuikkivan haalea valo tekevät suuresta huoneesta mystisen. Jade-keisarin pagodaan virtaa jatkuvasti lisää väkeä. Hiostava ilma ja yli 30 asteen lämpö saavat pään pyörälle. Suitsukkeet sytytettyään osa väestä polvistuu maahan, toiset kumartavat ja mumisevat rukouksiaan. Tasaisin väliajoin kumea rumpu paukkaa ja suuri kello kilahtaa, kuin pitääkseen vanhat jumalat hereillä.
Temppelissä on kymmeniä eri patsaita eri jumaluuksille, joilta kukin hakee tarvitsemaansa: onnea, menestystä tai ammattikuntansa suojelusta. On räätälien suojelija, kokkien pyhimys ja toimistotyöntekijöiden jumala. Kynttilät värisevät kuumassa ilmassa, ja välillä temppelin työntekijöiden on pakko kerätä osa suitsukkeista ja sammuttaa ne suureen vesisaaviin

Täällä valtaapitäviä ei kuitenkaan häiritse se, että kansa on tyytyväisenä buddha-pöllyissäm vaikka uskonnonvapauslaki sisältääkin tiukan artiklan: “valtion vastaisesta” uskonnollisesta toiminnasta rangaistaan - Huomenna matka Jatkuu Bangkokiin joka on aika tuttu kaupunki meille